Mielenkiintoinen väite oli, että sensoriverkosto toimii paremmin, jos noodeilla ei ole täydellistä tietoa kaikista noodeista vaan ainoastaan lokaalia informaatiota. Teoriassa kuvittelisi verkoston toimivan vähintään yhtä hyvin, mikäli sillä on enemmän informaatiota käytössä, mutta kenties taustalla on sama idea kuin dimension pudotuksessa koneoppimisessa. Epämielenkiintoisesta informaatiosta halutaan päästä eroon, jotta oppimistehtävä helpottuisi, ja ettei malli sovittuisi kohinaan.

Viimeisenä mieleeni jäi esimerkki 2D-robottisimulaatiosta. Jos ymmärsin oikein, ideana oli, että ensin klusteroidaan data ja sen jälkeen opitaan lineaarit mallit klustereille. Uskoisin, että tämän pystyisi tekemään luontevammin yhdessä vaiheessa optimoimalla samanaikaisesti sekä klusterien sijainteja että niitä vastaavien mallien parametreja. Näin tehdään esim. mikstuurimalleissa. Minulle ei jäänyt mieleen, mikä oli esimerkin yhteys kybernetiikkaan, mutta ehkä sen tarkoituksena oli ainakin osoittaa, että lokaalisti lineaarisilla malleilla on mahdollista saavuttaa luontevaa käyttäytymistä.

- Eric

Insinöörityö on aina tuollaista … jotenkin ääliöoptimistista – asioita viedään eteenpäin niin kauan kuin edistystä on saavutettavissa, välittämättä muodollisista todistuksista.

Mielestäni insinöörityö on sitä mitä insinöörit siitä tekevät ja vaikka heidän tieteellinen ymmärryksensä voi olla rajallinen, niin se kuitenkin perustuu siihen paljon puhuttuun perustutkimukseen. Aiemmat lajit valitsivat kyberneettisen ratkaisun kehitystyöhönsä ja tiedämme mitä niille tapahtui. Tiede perustuu havaintoihin ja kokeisiin, joten se ei voi erkaantua tosielämästä kovin pitkäksi aikaa.

Vaaditko (kreikkalaistyylistä, aristoteelistä) totuutta ja todistettavuutta? Silloin rajoitat niiden asioiden kentän, joita voit tutkia, kovin kapeaksi – aivan kuin länsimaisessa tieteessä tehdäänkin … ehkä “totuuden” sijaan hedelmällisempi lähtökohta onkin “todellisuus”, ja “pragmaattinen semantiikka” tämän todellisuuden ilmentymien relevanssin mittarina.

En vaadi mitään, mutta asetan vain suuremman painoarvon ymmärrykselle kuin ”Monte Carlo” -tyyppiselle parametrien arpomiselle.

Haluan tulkita tuon aporisen “jotain todella pahaa tulossa ja en tarkoita vain kurssin päättymistä” omalla tavallani, ja olen iloinen tulkinnassani (kiitos!).

Se on ainoa oikea tulkinta. Totuus on siis olemassa.

– Ilari

Luennolla tulikin vastaan instrumentalismi ja (tieteellinen) realismi. Tällaisissa ”jokin vain toimii käytännössä” -ratkaisuissa on se käytännön ongelma, että ne toimivat kunnes ne eivät enää toimi ja emme tiedä miksi ne eivät toimi, koska emme tiedä miksi ne toimivat alunperinkään. Jos niihin luotetaan liikaa, niin siinä on vakava kaskadireaktion riski, kuten taloudesta tiedämme. Se on vaikea valinta, koska realismi on ratkaisuna lähes aina kalliimpi ja siis tehottomampi, voi tuntua mahdottomalta, mutta se tarjoaa tiettyjä etuja.

Insinöörityö on aina tuollaista … jotenkin ääliöoptimistista – asioita viedään eteenpäin niin kauan kuin edistystä on saavutettavissa, välittämättä muodollisista todistuksista. Näin tämä toiminta vastaa sokeaa evoluutioprosessia. Tällainen vähittäinen kehitystyö johtaa kuitenkin kyberneettisessä mielessä aina vain paremmin ympäristöönsä sopivaan kokonaisuuteen. – Toisaalta insinöörityö tarjoaa tieteelle takaisinkytkennän todellisuuteen: se estää teoretisointeja liiaksi erkaantumasta tosielämästä.

Lisäksi esille tuli mukaan käsite totuus, joka on myös todella ikävä käsite, mutta kokemuksen perusteella koskaan ei tulisi luottaa muuhun kuin todistettuun ”totuuteen”. Silloinkin kyseessä on vain ”totuus” eikä totuus. Kun aletaan puhumaan jotenkin toisella tavalla saavutetusta totuudesta jne tietää viimeistään, että jotain todella pahaa tulossa ja en tarkoita vain kurssin päättymistä. Anglosakseilla on hyvin tilanteeseen sopiva mielestäni ironinen lausahdus: ”This time is different.” Ei se kuitenkaan ole.

Vaaditko (kreikkalaistyylistä, aristoteelistä) totuutta ja todistettavuutta? Silloin rajoitat niiden asioiden kentän, joita voit tutkia, kovin kapeaksi – aivan kuin länsimaisessa tieteessä tehdäänkin … ehkä “totuuden” sijaan hedelmällisempi lähtökohta onkin “todellisuus”, ja “pragmaattinen semantiikka” tämän todellisuuden ilmentymien relevanssin mittarina. Muutoin ollaan aina sidoksissa ihmismieleen semantiikan lopullisena määrittäjänä … tähän palataan luennossa 12. – Haluan tulkita tuon aporisen “jotain todella pahaa tulossa ja en tarkoita vain kurssin päättymistä” omalla tavallani, ja olen iloinen tulkinnassani (kiitos!).

Heikki

Luennolla tulikin vastaan instrumentalismi ja (tieteellinen) realismi. Tällaisissa ”jokin vain toimii käytännössä” -ratkaisuissa on se käytännön ongelma, että ne toimivat kunnes ne eivät enää toimi ja emme tiedä miksi ne eivät toimi, koska emme tiedä miksi ne toimivat alunperinkään. [...] Lisäksi esille tuli mukaan käsite totuus, joka on myös todella ikävä käsite, mutta kokemuksen perusteella koskaan ei tulisi luottaa muuhun kuin todistettuun ”totuuteen”. Silloinkin kyseessä on vain ”totuus” eikä totuus.

Pragmatismin perinteessä on kirjoitettu mielenkiintoisesti tästä asiasta (suomenkielinen artikkeli on laadukas).

– Petri

Sitten tulee luento 8. Luennolla tulikin vastaan instrumentalismi ja (tieteellinen) realismi. Tällaisissa ”jokin vain toimii käytännössä” -ratkaisuissa on se käytännön ongelma, että ne toimivat kunnes ne eivät enää toimi ja emme tiedä miksi ne eivät toimi, koska emme tiedä miksi ne toimivat alunperinkään. Jos niihin luotetaan liikaa, niin siinä on vakava kaskadireaktion riski, kuten taloudesta tiedämme. Se on vaikea valinta, koska realismi on ratkaisuna lähes aina kalliimpi ja siis tehottomampi, voi tuntua mahdottomalta, mutta se tarjoaa tiettyjä etuja.

Lisäksi esille tuli mukaan käsite totuus, joka on myös todella ikävä käsite, mutta kokemuksen perusteella koskaan ei tulisi luottaa muuhun kuin todistettuun ”totuuteen”. Silloinkin kyseessä on vain ”totuus” eikä totuus. Kun aletaan puhumaan jotenkin toisella tavalla saavutetusta totuudesta jne tietää viimeistään, että jotain todella pahaa tulossa ja en tarkoita vain kurssin päättymistä. Anglosakseilla on hyvin tilanteeseen sopiva mielestäni ironinen lausahdus: ”This time is different.” Ei se kuitenkaan ole.

– Ilari