Neokybernetiikan ”esihistoriaa”
Heikki HyötyniemiMuutamia aiempia tekoäly-julkaisuja
Neokybernetiikan tutkimus, joka on (enemmän tai vähemmän) tieteellistä toimintaa, on teorioinnin osalta itsekin kyberneettisen järjestelmän kaltaista: keksinnöt ovat satunnaisia, mutta kun johdettuja malleja verrataan luonnonjärjestelmiin, määrittävät esiin tulleet eroavaisuudet kehityksen ”jännitteitä”. Joukosta papereita käy ilmi kuinka neokybernetiikan aiheet ovat kypsyneet, ja näin jälkikäteen saattaa olla mielenkiintoista silmäillä niitä läpi. Olen kiitollinen Suomen tekoälyseuralle (STeS), joka tarjosi mahdollisuuden julkaista näitä selvästi “alustavia” aineistoja, ajatusten vielä etsiessä muotoaan.Aloittaen (jossain määrin mielivaltaisesti) Suomen tekoälykonferenssista 1998 (STeP’98) Jyväskylästä, seuraavat kolme paperia on julkaistu konferenssijulkaisussa ”Inhimillinen ja keinotekoinen informaation käsittely”, toimittanut P. Koikkalainen ja S. Puuronen:
- ”Rakennetta datasta: Tekoäly-lähestymistapoja systeemien mallintamiseen”, ss. 31–40.
- ”Mielikuvista ja ’laskennallisesta semantiikasta’”, ss. 199–208.
- ”Semanttinen piirteiden erotus: lukijakohtainen tekstidokumenttien luokittelu”, ss. 55–60.
Vuonna 2000 Suomen tekoälykonferenssin teemana Espoossa oli ”Tekoälyn vuosituhat”, ja konferenssijulkaisun toimitti H. Hyötyniemi:
- ”Asiantuntijuus: optimoitunut datamalli?”, osa 2: ss. 95–102.
- ”Asiantuntijuuden riippumattomat komponentit”, osa 3: ss. 37–44.
- ”Systeemiteoria vs. mielen teoria: Kohti synteesiä?”, osa 3: ss. 25–34.
- ”TÄ käytännössä: Tapaustutkimus rikastamosta”, osa 2: ss. 159–166.
- ”Tutkimuksia ’naturalistisista formalismeista’”, osa 3: ss. 123–131.
Vuonna 2002 Suomen tekoälykonferenssi (STeP’02) järjestettiin Oulussa. Konferenssijulkaisun ”Äly, luonnollisen ja keinotekoisen taito” toimittivat P. Ala-Siuru ja S. Kaski:
- ”Älykäs informaation hallinta – SOM-perustaisen postinjärjestelijän haasteet”, ss. 10–18.
- ”Kohti monitasoisia havaintoja”, ss. 111–123.
- ”Eläväinen säätö”, ss. 124–139.
- ”HUTCH malli informaation rakenteistamisessa”, ss. 241–255.
- ”Tutkimuksia emergenssistä ja kognitiosta – Osa 1: Matalan tason toiminnot”, ss. 286–299.
- ”Tutkimuksia emergenssistä ja kognitiosta – Osa 2: Korkean tason toiminnallisuudet”, ss. 300–312.
Kuin aavistuksena tulevasta ... virkaanastujaiskutsuni 12.3.2002: ”Kompleksiset järjestelmät – kultaa etsimässä”.
Uusi tiede nimeltään neokybernetiikka esiteltiin virallisesti Suomen tekoälykonferenssissa, 1.–3. syyskuuta, 2004 (STeP’04), Helsingissä. Pääperiaatteet esitellään seuraavissa STeP papereissa:
- Perustavia intuitioita esitellään artikkelissa ”Kybernetiikka: Kohti yhtenäisteoriaa?” (Proc. STeP’04, Vol. 1). Esitetään kuinka Hebbiläisen hermosoluverkoston konkreettiset tarkastelut voivat tarjota aavistuksia siihen, kuinka hajautetut järjestelmät voivat järjestäytyä keskenään yleisesti ottaen.
- Yleisempiä näkymiä kyberneettisen järjestelmän kytkeytymiseen ympäristöönsä, ja minkälaisia yleisiä ominaisuuksia sillä on, selostetaan artikkelissa ”Informaatio ja entropia kyberneettisissä järjestelmissä” (Proc. STeP’04, sähköinen versio). Entropian ja informaation käsitteet tarjoavat hyvän viitekehyksen tällaisten järjestelmien ominaisuuksien ymmärtämiseen.
- Artikkelissa ”Korkeammanasteiset tasapainot: Yhdenmukainen näkymä dataan?” (Proc. STeP’04, Vol. 1) selvitetään minkälaisia seurauksia havaintodatalle on siitä, että tarkasteltava järjestelmä on kyberneettinen; esitetään myös kuinka hermosolu voi muodostaa mielen edustusten semanttisen yksikön.
- Kyberneettisiä verkostoja tutkitaan artikkelissa ”Kybernetiikka verkottuneiden järjestelmien analyysissa ja synteesissä” (Proc. STeP’04, Vol. 3). Usein riippuvuudet ovat moninkertaistavia – sellaisia todennäköisyysverkostoja voi myös tarkastella tässä samassa viitekehyksessä, johtaen ei-aivan-potenssilakijakaumaan.
- Konkreettisena sovellusesimerkkinä, artikkelissa ”Emergentti koordinaatio hajautetuissa sensoriverkostoissa” (Proc. STeP’04, Vol. 2) osoitetaan kuinka kyberneettisiä intuitioita voi soveltaa hajautettuun agenttijärjestelmään – siten että hajautus tuo todellista lisäarvoa jota ei voi ennakoida käyttämällä keskitettyjä lähestymistapoja.
- Yllä olevat tutkimukset keskittyivät populaatioihin – mutta tasapainot voivat myös perustua rajoituksiin, siten että emergentit mallit perustuvat jäljelle jääviin vapausasteisiin. Artikkelissa ”Kyberneettiset intuitiot säätötekniikassa” (Proc. STeP’04, sähköinen versio) näitä lähestymistapoja sovelletaan monimutkaisen prosessin optimointiin.
- Solun homeostaattinen tasapaino on äärimmäinen esimerkki rajoitteiden hallitsemasta järjestelmästä. Elämän prosesseja (metabolisia ja geneettisiä) käsitellään artikkelissa ”Elämän prosessit: Kohti yhtenäismallia?” (Proc. STeP’04, Vol. 1). Saattaa osoittautua, että jopa elämän alkuperää koskevia kysymyksiä voi tutkia tuoreesta näkökulmasta.
... Yksi varhaisimmista julkaisuistani (Proc. STeP’92, Vol. 1) käsitteli muuten myös tekoelämää.
Takaisin viimeaikaisiin julkaisuihin